”Ulkomaista kikhernettä vai kotimaista tomaattia, possua vai nautaa, kaukolämpö vai maalämpöpumppu, kesäloma Andalusiassa vai Yyterissä… lista on loputon ja pää sekaisin. Perheenäitinä joudun joka päivä tekemään valintoja.

Nämä valinnat vaikuttavat väistämättä ilmastoon, teenpä niitä valintoja tietoisesti tai en. Varmaa on kuitenkin syyllisyys. Tuntuu, että jos sittenkin olisi vielä parempi vaihtoehto olemassa. Entä olenko kuitenkaan ottanut kaikkia näkökulmia huomioon?

Sitten Outi Kuittinen Demos Helsingistä tarjosi mahdollisuutta osallistua Arjen Arkkitehdit -työpajaan. Työpajojen tarkoituksena, hän kertoi, on levittää tietoa ilmastoystävällisistä ratkaisuista, ideoida uusia, ja ennen kaikkea tarjota vertaistukea. Upea tarjous siis, ja otinkin kutsun helpottuneena vastaan.

Työpajat oli valmisteltu huolella ja vuosien tutkimustyön tulokset näkyivät. Tietoa oli sopivasti ujutettuna aktiviteetteihin ja vanhemmat jakoivat kokemuksiaan innolla. Parasta olikin tuo käytännön ideoiden kehittely yhdessä muiden vanhempien kanssa: eko-luomu-päiväkodit, ilmastomerkki ruokatarvikkeisiin, kierrätyskeskukset jne. tekisivät meidän vanhempien elämästä niin paljon helpompia.

Toisaalta, jo 20 vuotta näitä asioita pähkäilleen näkökulmasta, työpajoissa käsiteltiin paljon myös tuttuja asioita. Lähi- ja luomuruoka, kasvimaa ja kompostointi, julkiset liikennevälineet (milloin tarjolla), kierrätys ja mahdollisimman ekologisen talon laajennusprojekti ovat osa perheemme elämää. Mutta kyllä meillä syntiäkin tehdään: kaksikulttuurisena perheenä lentomatkailu korottaa hiilijalanjälkeämme säädyttömästi, eikä maaseudulla vain yksinkertaisesti pärjää ilman autoa.

Entisenä kasvissyöjänä lihansyönnin vaikutukset maailman monimuotoisuuteen ja ilmakehään olivat siis itsestään selviä faktoja, mutta – ja tässä se suuri tunnustus! – raukeasilmäisen mansikin leimaaminen ilmastonmuutoksen demoniksi tuntui pahalta. Ilmaston kannalta märehtijöiden metaanipäästöt sieltä toisesta päästä ovat pahempia kuin CO2-päästöt. Ja juuston tekemiseen tarvitaan paljon maitoa eli vielä enemmän metaania ilmakehään. Onneksi ruoan kanssa voi heittäytyä kekseliääksi ja koittaa leivän päälle juuston sijaan vaikka hummusta – jälkiruokajuustotarjottimesta on tosin vaikea luopua kokonaan…

Tästä tulikin mieleeni kenties kaikkein paras oivallus, jonka sain työpajoissa: kokonaisuus ratkaisee. Tärkeintä on kyseenalaistaa, pohtia ja haastaa omia valintojaan ja elämäntyyliään. Mitä enemmän meitä muutoksen ajureita on, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on säilyttää tämä kaunis maapallo lapsillemme. Demos nosti siis syyllisyyden taakkaa harteiltani, sillä vaikka joskus sortuisinkin törsäämään hiilipäästöjä enemmän, voin sitä kompensoida jossain toisessa muodossa. Ei se lapsillekaan ole hyväksi katsella riutunutta äitiä kamppailemassa omantuntonsa kanssa päivittäin… Kiitos Demos ja kiitos Sitra!”

Anne Bland, Huittinen

Kirjoittaja osallistui syksyllä 2009 Arjen arkkitehdit -työpajoihin, joissa pienten lasten vanhemmat oppivat energiaviisaasta arjesta sekä sen suurista ja pienistä valinnoista.