Vanhan sanonnan mukaan yritysvastuu jakaantuu kahteen osaan. Raportteihin, jotka ovat liian pitkiä luettaviksi – ja tempauksiin, jotka ovat liian lyhyitä vaikuttaakseen mihinkään. Uskomme, että yritysten henkilöstöhallinto (HR) voi muuttaa tämän.

Työpaikka vaikuttaa harrastusten ja kodin kanssa eniten hiilijalanjälkeemme. Siksi HR-ammattilaiset ovat ainutlaatuisessa asemassa. He voivat liittää vastuullisuuden strategisella ja raportoivalla tavalla osaksi yrityksen pysyvää toimintaa. Näin HR voi vastata sekä asiakkaiden että työntekijöiden paineeseen toimia vastuullisesti.

HR voi auttaa työntekijöitä pienentämään hiilijalanjälkeään merkittävästi – tai sysätä “huomaamattaan” kohti suurta jalanjälkeä. HR on siis työntekijöiden päästöjen portinvartija. Siksi HR voi kehittää instrumentteja kaikkien suurten päästöluokkien – asumisen, liikkumisen ja ruoan – ohjaamiseen kohti positiivista jalanjälkeä. Työpaikan sijainnin, liikkumissuunnitelman, palkitsemiskäytäntöjen, työpaikkaruokailun, työpäivän aikaisen liikkumisen, työaikojen, säilytysmahdollisuuksien ja niinkin yksinkertaisten asioiden kuin miten näkyvillä pyörät työpaikalla ovat vaikuttavat suoraan työntekijöiden mahdollisuuteen elää vähäpäästöistä elämää.

Demos Helsingin syyskuussa 2011 järjestämässä Peloton -workshopissa kehitetään toiminta ja palvelukonsepteja, joilla HR voi pienentää henkilöstön hiilijalanjälkeä. Seminaarin jälkeen osallistujilla on:

1. Vahva tiedollinen pohja päästöistä ja energiankulutuksesta
2. Tutkimukseen ja esimerkkeihin perustuva pohja siitä miten ihmisten käyttäytymiseen voi vaikuttaa
3. Portfolio yhdessä kehiteltyjä ja tuotantoon suoraan sovellettavia toiminta- ja palvelukonsepteja

Peloton HR lyhyesti:

‣ Human Resources (HR) voi liittää vastuullisuuden strategisella ja raportoitavalla tavalla osaksi yrityksen pysyvää toimintaa.
‣ HR -ammattilaiset ovat tärkeä energiankäytön portinvartijaryhmä. He vaikuttavat työntekijöiden suuriin energiapäätöksiin, niin töissä kuin vapaa-aikana.
‣ Työntekijöiden energiankäyttö on luonteva tapa toteuttaa sosiaalista- ja ympäristövastuuta sekä nostaa työn mielekkyyttä.
‣ Kaksipäiväisessä Peloton-työpajassa HR-ammattilaiset oppivat mikä heidän roolinsa energiankäytössä kehittämällä energiafiksuja toimintamalleja sekä tuote- ja palvelukonsepteja.

Lisätietoja:
Tutkija Maria Ritola
+358 40 068 2881
maria.ritola@demos.fi

Tänään julkaistu Peloton Magazine kertoo pelottomista uuden talouden tekijöistä. Se kertoo myös niistä innovatiivisista tuloksista, joita Peloton-työpajoissa on kahden vuoden aikana syntynyt. Kahdessa vuodessa on järjestetty 11 työpajaa, joissa mukana on ollut yli 300 pelotonta. Jatkokehitykseen on lähtenyt 40 bisnesideaa tai konseptia. Lataa lehti täältä.

Ideat tulevat kaikilta elämän osa-alueilta. On asumista, liikkumista, syömistä ja matkailua. Niitä arkemme kannalta oleellisimpia asioita, joista myös merkittävä osa ympäristövaikutuksista syntyy.

Me Demos Helsingissä olemme iloisia ja ylpeitä jokaisesta Pelottomasta liikkelle lähteneestä ideasta. Nyt toivoisimme, että eri alojen pelottomat saisitte toisistanne ideoita ja voimaa. Peloton Magazinen takakannessa on kaikkien Peloton-työpajoihin osallistuneiden organisaatioiden ja ihmisten nimet. Tartu puhelimeen ja ota yhteyttä niihin pelottomiin, joista voi sinun työssäsi olla eniten apua. Voit olla varma, että puhelimen toisessa päässä ollaan samoilla kärryillä, sillä eri alojen työpajoissa on kaikissa kehitetty tuotteita ja palveluita samoista lähtökohdista.

Tai jos et ole ollut mukana Pelottomassa, niin etsi listalta, keiden kanssa sinun kannattaa aloittaa yhteistyö uuden talouden tekemiseksi.

Peloton-viestintätyöpajassa oppejaan kartuttanut luova suunnittelija Arto Sivonen pohtii mahtuvatko ympäristöasiat ja bisnes edelleenkään samaan lauseeseen.

Yritykset ja yhteisöt selittelevät hätäpäissään ympäristöasioita vasta, kun niiden on pakko. Tuloksena on erilaisia vihertäviä kamppiksia ja purojen kuvia vuosikertomuksissa. Epävarmuus luo ennakkoluuloja ja johtaa vastakkainasetteluun “yritysmaailman” ja “hippien” välille.

Epävarmuutta lisää vielä kehityksen nopeus. Pitäisi seurata ja osallistua jos vaikka mitä keskusteluun mediassa, vaikkeivät aihealueet osuisi omaan bisneksen ytimeen. Kaiken kukkuraksi kotona odottaa tiedostava nuori, joka kertoo viimeisimmät uutiset, opettaa miten tyhjät maitopurkit taitetaan ja minkäväriseen laatikkoon.

Liiketoiminnan on syytä tehdä tulosta, palkat pitää maksaa. Siinä kiireessä saattaa syntyä kiusaus oikaista ja hoitaa homma vastuullisuusraportilla ja puronkuvalla.

Mutta voisiko tulosta tehdä myös kertomalla totuuden? Varmasti voi.

Usein liiketoimintaa suoraviivaistamalla tehdään myös ympäristötekoja, melkein vahingossa. Ja kun vastaan tulee tilanne, ettei olla täydellisiä, sekin kannattaa kertoa. Rehellisyydestä lähtee kaikki.

Pelottoman viestintäpajassa Carrina Gaffney – Guardian Newsin Sustainability Manager – jakoi viiden kohdan listan, joka sopisi kenen tahansa markkinoijan työpöydälle.

1. Be upbeat, eli muista ottaa kaiken tämän tuskan keskellä positiivinen asenne, tämä voi olla myös hauskaa. Informaation voi esittää kiinnostavasti.

2. Provide clear consumer benefits, kaikkia ei maailman pelastaminen kiinnosta. Hae siis muita asiakashyötyjä, niitä löytyy varmasti

3. Relevant message to the audience, pysy asiassa ja löydä oikea tapa puhua. Vaikeat asiat kannattaa kertoa selkokielellä

4. Be in their face, markkinoinnin tärkeimpiä teesejä. Erotu joukosta ja tee se paikassa missä sitä vähiten odotetaan. Vaikka keskellä Idolsia tai rallikisoja.

5. eli tärkein: Collaborate. Meidän kaikkien tulisi tehdä yhdessä töitä ympäristöasioiden eteen, emme tee asioita vain itsellemme. Tehdään yhdessä ja jaetaan ajattelua mahdollisimman laajalle.

Muista siis kertoa tästä kaverille.

Arto Sivonen
Luova suunnittelija, Måndag

Kun puhutaan lähimatkailusta ja kotimaanmatkailusta, alkavat ideat sinkoilla lähes pelkästään luontomatkailun ympärillä. “Miten meidän asfalttiprinsessojen käy!”, parahdan. Jos minun mieleni halajaa Pariisiin, ei mökkimatka Itä-Suomessa ole vastaus.

Suomessa on metsien ja järvien, saariston ja tuntureiden lisäksi myös isoja ja pieniä kaupunkeja, joita kehittämällä yhä useampi suomalainen matkailija voisi ajatella vaihtavansa maisemaa oman maan rajojen sisäpuolella. Se edellyttää, ainakin minulle, että kohteessa on kirjakauppa, leffateatteri ja hyviä ravintoloita, sekä persoonallista majoitusta. Luonto on ihan kiva lisä, kunhan kahvilaan ei ole pitkä matka ja saan kävellä sinne ballerinoilla. Pikkukauppoihin saan kulumaan omaisuuden, siitä tulee jotenkin niin hyvä mielikin.

Kotimainen matkailija, siis vaikkapa minä, ei meille kohdistetusta markkinoinnista päätellen halua muuta kuin mäntyjä. Katsopa matkailuesitteitä, laske metsäkuvat; I rest my case.
Siispä kaupunkikohteiden löytäminenkin on vaikeaa.

Kotimaanmatkailun, lähimatkailun, vähäpäästöisen matkailun suurin ongelma on edelleen ostamisen hankaluus. Siinä missä halpalentoyhtiön sivuilta voi parilla klikkauksella, vihellellen, varata lentojen lisäksi majoituksen, autovuokrauksen ja vaikkapa teatteriliput, joutuu kotimaan matkailija paketoimaan reissunsa itse. Tukholman-risteilyynkin voi yhdistää helposti majoitusta, laiva-lento yhdistelmiä, jopa ohjelmapalveluita.

”Kotimaan matkan päästöt ovat 80 prosenttia pienemmät kuin Tukholman-risteilyn ja jopa 90 prosenttia pienemmät kuin Kanarian-loman.”
- Peloton-projektikoordinaattori Outi Kuittinen

Jos minun sinne Pariisiin on pakko päästä, olisi suotavaa tehdä se junalla.
Siis: Laivalla minne, Ruotsiinko, vai Puolaan? Sieltä junalla, kuinka monella? Saanko kaikki liput Suomesta, no netistä nyt ainakin? Onko olemassa laiva-juna-paketteja? Ja mitä tämä kaikki maksaa?
Lupaan kuitenkin tässä, että seuraavan Pariisin reissuni teen maitse ja meritse, ja palaan raportoimaan teille kokemuksistani.

Minä matkustin kerran junalla Hangosta Ouluun. Päiväjunalla, saanen korostaa. Kolmen lapsen kanssa, saanen korostaa. 30 km Hangosta lapset kysyivät ensimmäisen kerran “milloin me ollaan perillä”. Oi, se oli pitkä päivä se. Mutta mitä me opimme? Että Suomi on pitkä maa, että maisema todella vaihtuu, muuttuu, löytyy eri alueille tunnusomaisia piirteitä. Valokin on erilaista. Tiesimme olevamme matkalla. Ehdimme ajatella perille pääsyä. Ehdimme ymmärtää.

Ja tämä asfalttiprinsessa on alkanut haaveilla syyslomasta harmaassa saaristomökissä kaljulla kalliolla, vain lokkien kirkuna seuranaan. Ehkä kotimaan matkailulla on sittenkin luonnollinen tulevaisuus.

www.hanko.fi/tourism, www.lovepeaceharmony.fi

Anna osallistui Peloton -matkailupajaan 21.-22.9.2010.