Kaksi tuoretta talouskeskustelua saattaisivat löytää kaipaamiaan vastauksia toisistaan. Ensimmäinen tutkimus kertoo sen, että suomalaisfirmojen on vaikea säilyttää asiakkaitaan ja rakentaa merkkiuskollisuutta. Toisessa havaitaan, että suomalaisyritykset eivät vielä osaa hyödyntää kestävyyttä kilpailuetuna. Yhteisenä tekijänä on miettiä kuinka linkittää asiakkaan tarpeet ja halut rohkeasti uuden talouden murrokseen kehittämällä kestäviä palveluita.

Myyntipuolella puhutaan kokemuksellisuudesta, mutta investointeja suunnataan yhä massamarkkinointiin. Asiakkuusindeksi-tutkimuksen mukaan jokainen yritys on yhä enemmän palveluyritys, oli kyse mistä tahansa toiminnasta. Palvelutalous on merkittävin kehityskohde koko Suomen taloudelle. Selkeä viesti asiakkuuksien kehittämisessä on löytää uudentyyppisiä palvelumalleja, jotka tukisivat ajan henkeä ja talousrakenteen muutoksia paremmin kuin tuotekeskeinen kivijalkamarkkinointi. Siten myös merkkiuskollisuus kohenisi.

Vastuullisuuspuolella puheet ja panokset keskittyvät vielä maineenhallintaan. Asiakkaiden ekologisista vaatimuksista ei oteta paineita kentälle siirtyessä. Puheet eivät etene käytäntöihin, koska vastuullisuuden ei nähdä kasvattavan myyntiä ja markkinaosuutta – vaikka asiakkaat sitä kaipaavat. Ja vaikka oikein toteutettujen ympäristötoimenpiteiden on havaittu näkyvän myös tuloksellisuudessa.

Ajamalla sekä palvelujen kehitystä että vastuullisuutta kilpailuetuna olisi suora linkki sekä maan kilpailukykyyn että vähäpäästöisempään talouteen.

Vaikka talvella pidetyn YK:n ilmastokokouksen anti jäi toivotusta, isäntäkaupunki Kööpenhaminassa vähähiiliset ratkaisut jatkavat tontinvaltaamista. Uuteen arkeen kuuluu ainakin viikinkiruokaa, pyöräteitä ja luomupartureita.

X2000-pikajuna puksuttaa Tukholmasta etelään Öresundin sillalle viidessä tunnissa ja viimeinen pyrähdys Kööpenhaminaan liu’utaan ohutta liuskaa pitkin. Ikkunasta näkyy lähinnä taivasta ja vettä, mutta horisontista erottuu rivi valkoisia tuulimyllyjä. Jossain päin ulappaa on myös Samsøn saari, joka tunnetaan maailman suurimpana hiilivapaana alueena: 350 asukkaan omistama merituulipuisto tuottaa kaiken tarvittavan energiansa ja 80 000 MWh ylijäämä kaupataan Jyllantiin.

Pääkaupunki ei halua jäädä toiseksi, vaan on luvannut olla maailman ensimmäinen hiilivapaa kaupunki vuonna 2025. CO2-mittaria on mahdotonta nollata täysin, joten hiilivapaus tarkoittaisi merkittävien päästövähennysten lisäksi myös Kioton ilmastosopimuksen mukaista päästökauppaa. Kööpenhaminan kaupunki lanseerasi keväällä 50 askeleen toimenpidelistan, joilla hiilidioksidipäästöjä leikattaisi viidenneksellä jo viidessä vuodessa.

Yksi merkittävä päästöjen vähentäjä on pyöräilyn ja joukkoliikenteen tukeminen. Pyöräväylät ovat kaikkialla: siellä missä kaupat, palvelut, liiketoiminta ja muukin elämä. Pyöräteiden pituus Helsingissä suhteutettuna autoteihin on samaa luokkaa kuin Kööpenhaminassa, mutta pienen merenneidon kotikaupungissa 40 prosenttia asukeista polkee lihasvoimin töihin ja kouluun.

Sertifioitua ilmastoruokaa

Pyörällä liikkuu työpaikalleen myös keittiömestari Daniel Christensen (kuvassa). Kansallismuseossa on kunnostauduttu muinaisjäänteiden lisäksi myös vähähiilisyydessa: talon ravintola Julian haki ensimmäisten joukossa Klima+-merkintää, joka myönnetään vähähiilisestä liiketoiminnasta. Viikonloppuisin buffet notkuu ilmastobrunssin antimista: tarjolla on läheltä tuotua, vähän käsiteltyä kausiruokaa. Mitä milloinkin on saatavilla.

”Tutkimme lähiseutujen ruokahistoriaa ja löysimme vaikka mitä. Viikingit kypsensivät kalaa laakeilla kivillä, jotka varaavat lämpöä ja me etsimme rannalta samanlaisia keittiöömme. Vaikka olen tehnyt alan töitä pitkään, ovat silmäni ovat avautuneet täysin. Miksi raahata Italiasta pakattuja ruokia kun lähitiloilta löytyy upeita aineita? On myös sääli, että olemme esimerkiksi hylänneet monia entisaikojen yrttejä kuten sitruunaisen rautayrtin”, Christensen selittää uutta ideologiaansa.

Helppoa ilmastoarkea

Julianissa on vaihdettu carpacciot tanskalaiseen villisikaan, keittiökaluste ajettu hiljalleen vähäenergiseksi ja hukkalämpö, kuljetukset ja ruokajäte minimoitu. Samaa ajatusta vaalitaan pitkin kaupunkia ja pyöräillessä pitkin katuja tuntuu että jokaisessa keskustakorttelin kivijalassa on pyöräkorjaamo, luomukauppa ja ekoparturi. Vanhasta panimosta saa hiilineutraalia olutta ja keskustaa kiertää kirkkaan keltainen biokaasubussi.

Kööpenhaminassa vähähiilisempi elämä tuntuu mukavalta ja tavoiteltavalta. Usein hiilidieetti kulkee käsi kädessä muidenkin positiivisten kehitysten kanssa: pienyrittäjyys ja elävät korttelit, terveemmät ja sydänystävälliset ruokatottumukset, lihasvoima ja liikunta, uudet innovaatiot arkkitehtuurissa. Kenties ilmastonmuutoskokouksen kylkeen olisi voinut järjestää maailmanlaajuinen Paremman elämän konferenssin, jossa kansantalouden ja biotieteiden käsitteet peilautuisivat suoremmin arkeen.

Demos Helsinki vieraili Kööpenhaminassa maaliskuussa osana Low Carbon Tour 2010 -etätyöleiriä.

“Fazerin Amica-ravintoloihin on syksyllä 2010 tulossa ilmastomerkki vähähiilisille lounasvaihtoehdoille. Amica-ravintoloissa seurataan myös veden ja energian kulutusta sekä biojätteen määriä. Ravintoloissa Suomessa ruokailee päivittäin noin 150 000 lounasasiakasta. Vähähiilistä ateriointia on kehitetty Peloton-hankkeessa”, kertoo Fazer nettisivuillaan.
Fazerilaiset kommentoivat Peloton-blogissa jo aiemmin koulujen kasvisruokakohua. Fazer Amica osallistui syksyllä 2009 Peloton lounas- ja henkilöstöravintoloiden vertaistyöhön ja jatkaa aktiivisesti kestävän kehityksen linjaa.

Viime viikolla järjestetty liike-elämälle suunnattu uuden ilmastotalouden seminaari keräsi Helsingin Bio Rex -teatterin salin täyteen. Siellä pohdittiin miten yritykset voisivat tarttua vähähiiliseen bisnekseen. Tapahtumassa päällimmäiseksi nousseen ajatuksen tiivisti esityksessään Bob Helsingin Jukka Kurttila: “Vau, mikä mahdollisuus!”

Seminaarin avasi USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce J. Oreck kannustamalla suomalaista yhteiskuntaa tukemaan luovaa epäonnistumista: meillä on loistavat mahdollisuudet epäonnistumiseen ja tämä on valttimme. Yrityksen ja erehdyksen kautta kehittyminen on kaiken menestyksen taustalla – myös vähähiilisen liiketoiminnan kehittämisessä.

Lundin yliopiston professori ja ympäristökonsultti Magnus Enell totesi ilmastotietoisten yritysten pärjäävän paremmin myös pörssissä. Yrityksen taloudellinen menestyminen ei ole pois vastuullisuudesta, päinvastoin: menestyvän on helpompi tehdä hyvää.

Konkreettisen esimerkin järkevästä suunnittelusta esitteli Helsingin Energian Juha Sipilä. Kallioon louhitut serverisalit eivät päästä lämpöä harakoille vaan lämmittävät taloja. Ilmastofiksut ratkaisut tuovat myös mojovat säästöt.

Subin kanavajohtaja Maaretta Tukiainen kertoi kuinka työntekijöiden kuunteleminen johti ympäristöystävällisempään työpaikkaan. Työntekijät haluavat tehdä duunia ilmastoystävällisessä yrityksessä.

Yhdysvaltalaiset trendianalyytikot Jody Turner ja Karri Winn esittelivät videopuhessaan erilaisia malleja siitä, miten suuret yritykset ovat tarttuneet ilmastokysymykseen. Toimintamalleja on jo olemassa ja tulokset kovia.

Rukan ja Pyhän hiihtokeskusten ympäristövastaava Jusu Toivonen kertoi, kuinka hiihtokeskusten sähkösopimukset vaihdettiin ekoenergiaan ja päästöt vähenivät noin 550 omakotitalon kulutuksen verran.

Seminaarissa pidetyistä puheenvuoroista kävi ilmi paitsi muutoksen tarpeellisuus liiketoimintaa ajatellen, niin myös muutoksen positiiviset vaikutukset elämänlaatuun.

Markku Jussila kertoi perustamastaan Kuinoma.fi -palvelusta joka tekee lainaamisesta helppoa. Palvelun kautta käyttäjät lainaavat ja vuokraavat esimerkiksi harrastusvälineitä. Tavoitteena on kulttuurinmuutos, joka johtaa tavarahyödykkeiden kulutuksen vähenemiseen ja helppoon harrastamiseen.

Jaikun perustaja ja Google-alumni Jyri Engeström kannusti korvaamaan määrän laadulla. Filosofi Maija-Riitta Ollila kannusti aloittamaan muutoksen heti omista valinnoista ja kohta muutos leviää kulovalkean tavoin.

Pöyry Consultingin Petri Vasara pelasi esityksessään ristinollaa teknologia vastaan kulttuuri todeten molempia tarvittavan vähähiilisen yhteiskunnan tavoittelussa.

Seikkailija Patrick “Pata” Degerman kertoi matkakuviensa kautta ympäristön haavoittuvuudesta ja totesi, että pelkästään kaikkien kauniiden säilyttämisenkin takia kannattaa ryhtyä toimeen.