Viime viikolla järjestetty liike-elämälle suunnattu uuden ilmastotalouden seminaari keräsi Helsingin Bio Rex -teatterin salin täyteen. Siellä pohdittiin miten yritykset voisivat tarttua vähähiiliseen bisnekseen. Tapahtumassa päällimmäiseksi nousseen ajatuksen tiivisti esityksessään Bob Helsingin Jukka Kurttila: ”Vau, mikä mahdollisuus!”

Seminaarin avasi USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce J. Oreck kannustamalla suomalaista yhteiskuntaa tukemaan luovaa epäonnistumista: meillä on loistavat mahdollisuudet epäonnistumiseen ja tämä on valttimme. Yrityksen ja erehdyksen kautta kehittyminen on kaiken menestyksen taustalla – myös vähähiilisen liiketoiminnan kehittämisessä.

Lundin yliopiston professori ja ympäristökonsultti Magnus Enell totesi ilmastotietoisten yritysten pärjäävän paremmin myös pörssissä. Yrityksen taloudellinen menestyminen ei ole pois vastuullisuudesta, päinvastoin: menestyvän on helpompi tehdä hyvää.

Konkreettisen esimerkin järkevästä suunnittelusta esitteli Helsingin Energian Juha Sipilä. Kallioon louhitut serverisalit eivät päästä lämpöä harakoille vaan lämmittävät taloja. Ilmastofiksut ratkaisut tuovat myös mojovat säästöt.

Subin kanavajohtaja Maaretta Tukiainen kertoi kuinka työntekijöiden kuunteleminen johti ympäristöystävällisempään työpaikkaan. Työntekijät haluavat tehdä duunia ilmastoystävällisessä yrityksessä.

Yhdysvaltalaiset trendianalyytikot Jody Turner ja Karri Winn esittelivät videopuhessaan erilaisia malleja siitä, miten suuret yritykset ovat tarttuneet ilmastokysymykseen. Toimintamalleja on jo olemassa ja tulokset kovia.

Rukan ja Pyhän hiihtokeskusten ympäristövastaava Jusu Toivonen kertoi, kuinka hiihtokeskusten sähkösopimukset vaihdettiin ekoenergiaan ja päästöt vähenivät noin 550 omakotitalon kulutuksen verran.

Seminaarissa pidetyistä puheenvuoroista kävi ilmi paitsi muutoksen tarpeellisuus liiketoimintaa ajatellen, niin myös muutoksen positiiviset vaikutukset elämänlaatuun.

Markku Jussila kertoi perustamastaan Kuinoma.fi -palvelusta joka tekee lainaamisesta helppoa. Palvelun kautta käyttäjät lainaavat ja vuokraavat esimerkiksi harrastusvälineitä. Tavoitteena on kulttuurinmuutos, joka johtaa tavarahyödykkeiden kulutuksen vähenemiseen ja helppoon harrastamiseen.

Jaikun perustaja ja Google-alumni Jyri Engeström kannusti korvaamaan määrän laadulla. Filosofi Maija-Riitta Ollila kannusti aloittamaan muutoksen heti omista valinnoista ja kohta muutos leviää kulovalkean tavoin.

Pöyry Consultingin Petri Vasara pelasi esityksessään ristinollaa teknologia vastaan kulttuuri todeten molempia tarvittavan vähähiilisen yhteiskunnan tavoittelussa.

Seikkailija Patrick ”Pata” Degerman kertoi matkakuviensa kautta ympäristön haavoittuvuudesta ja totesi, että pelkästään kaikkien kauniiden säilyttämisenkin takia kannattaa ryhtyä toimeen.

Al Goren ilmastotiimissä työskennellyt brändien ja kestävän kehityksen asiantuntija Trent Bigelow kysyi TBWA-markkinontikonsernin Herätyskokouksessa polttavia kysymyksiä: Missä Suomi on kun Kiina näyttää cleantechin tietä? Ja koska Suomi alkaa tuottaa uudempia tarinoita kuin hissit, kännykät ja paperi?

Maaperä on Helsingissä helmikuussa vierailleen brändäysjenkin mielestä otollinen, joten miksi uuden ilmastoystävällisen talouden tarinaa ei luoda samalla vimmalla kuin metsäteollisuutta ja ICT-sektoria aikoinaan? Silloinkaan kyse ei ollut sattumista, vaan selkeistä julkisista avauksista. Bigelow korosti, että yritysmaailmalla on nykyään ohjausvalta kun Suomi valitsee kurssia.

”Yhdysvallat on liian suuri saadakseen suurta liikettä aikaiseksi, mutta Suomi pystyisi koonsa puolesta siihen helpommin”, hän kannusti.

Ilmastonmuutos kärsii huonosta brändistä

Bigelown mukaan ilmastonmuutoksen pahin vihollinen on huono brändi: muutosta ei voi pysäyttää – eikä usein ole syytäkään – ja lämpeneminenkin viittaa johonkin hiljalleen tapahtuvaan. Parempi olisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä:

”Kyse on koko historian tärkeimmästä asiasta ja meidän pitäisikin puhua elämän jatkumisesta maan päällä”, hän totesi.

Syyttävää sormea oli helppo osoittaa mainostoimiston seminaarissa:

”Vika on meidän markkinoijien. Ja vieläpä jokaisen henkilökohtaisesti, eikä vain yhteisesti – jolloin se ei ole kenenkään oma asia”, Bigelow lietsoi.

Kuinka vastata kultaryntäykseen?

Kuinka sitten vastata Kiinan, uuden teollisuuden ja uuden kuluttajuuden haasteisiin? Bigelown neuvojen mukaan kestävan bisneksen patenttien kärkimaa Kiinan kanssa on joko liittouduttava tai hävittävä peli. Pieni brändi ei tarkoita heikkoa ja jokaisen tulee arvioida identiteettinsä ja vihollisensa uudestaan: käsillä on paitsi moraali-, myös bisnesimperatiivi.

Bigelown lavalle kutsunut TBWA:n toimitusjohtaja Petteri Kilpelä pohjusti, ettei mikään muutu jos ei joku tee sillä rahaa.

”Digitalisaatio uudenlaisen käyttäytymisen kannalta yhdistettynä cleantechiin luo kultaryntäyksen. Radikaalein muutos on se, että valtavat massat ostajia etsivät myyjiä”, Kilpelä perusteli.

Pidemmän aikavälin kilpailukyky on kiinni siitä, kuinka halvaksi saamme vihreän teknologian ja sen eteen on ajateltava isosti. Niin kuin jokaiseen taloon saatiin hissi ja jokaiseen korvaan kännykkä – myös ilmastoystävällinen elämätyyli jalkautuu massoille vasta kun yritykset miettivät kuinka koko kansa vaatisi sitä, mitä ei vielä tänään tiedä haluavansa.

Bigelown esitys 9.2.2010 TBWA:n Herätyskokouksessa.

Valpas lukijamme lähetti oheisen kuvan Espoon Otaniemestä, jossa naapuripöydän teekkarit nauttivat lounaaksi Peloton-henkistä särvintä, eli porkkanaraastetta salaattipöydästä ja perusbolognesen sijaan ison kasan soijapapukastiketta – ”kun siinä on niin paljon paremmat ravintoarvot”, lounastajat arvioivat.

Ruoan aiheuttamat ilmastopäästöt suomalaisen arjessa ovat noin viidenneksen kokonaispäästöistä. Suosimalla kausikasviksia ja vaihtamalla lihan papuihin ympäristökuormituksesi tipahtaa moninkertaisesti. Lue lisää ruokafaktaa Info-sivun Ruoka-kortista.

Uspenskin katedraalin alla sijaitsevasta tietokonesalista aletaan kerätä satojen servereiden tuottamaa lämpöä kaukolämmöksi. Helsingin Energian mukaan merkittävä osa pääkaupungin lämpöenergiasta voitaisiin kerätä tietokoneiden hukkaenergiaa hyödyntämällä. Käytännössä salissa tuotettua energiaa ohjataan vesilämmitteisiin putkiin, jotka lämmittävät alueen kotitalouksia.

Energiaa riittää: tietokoneiden käyttämä energia vastaa usein jopa kolmannesta suuryritysten energialaskusta. Suuri ongelma on, että vain alle puolet energiasta menee varsinaiseen tietokoneen käyttöön – ja loput servereiden viilentämiseen. ICT-yritys Academican katedraalin alle sijoitettava tietokonesali rakennetaan mahdollisimman energiatehokkaaksi, mutta silti sen energiapanos kaukolämpöverkkoon vastaisi jopa yhtä suurta tuulivoimaturbiinia, tai 500 omakotitalon lämmitystä.