Al Goren ilmastotiimissä työskennellyt brändien ja kestävän kehityksen asiantuntija Trent Bigelow kysyi TBWA-markkinontikonsernin Herätyskokouksessa polttavia kysymyksiä: Missä Suomi on kun Kiina näyttää cleantechin tietä? Ja koska Suomi alkaa tuottaa uudempia tarinoita kuin hissit, kännykät ja paperi?

Maaperä on Helsingissä helmikuussa vierailleen brändäysjenkin mielestä otollinen, joten miksi uuden ilmastoystävällisen talouden tarinaa ei luoda samalla vimmalla kuin metsäteollisuutta ja ICT-sektoria aikoinaan? Silloinkaan kyse ei ollut sattumista, vaan selkeistä julkisista avauksista. Bigelow korosti, että yritysmaailmalla on nykyään ohjausvalta kun Suomi valitsee kurssia.

“Yhdysvallat on liian suuri saadakseen suurta liikettä aikaiseksi, mutta Suomi pystyisi koonsa puolesta siihen helpommin”, hän kannusti.

Ilmastonmuutos kärsii huonosta brändistä

Bigelown mukaan ilmastonmuutoksen pahin vihollinen on huono brändi: muutosta ei voi pysäyttää – eikä usein ole syytäkään – ja lämpeneminenkin viittaa johonkin hiljalleen tapahtuvaan. Parempi olisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä:

“Kyse on koko historian tärkeimmästä asiasta ja meidän pitäisikin puhua elämän jatkumisesta maan päällä“, hän totesi.

Syyttävää sormea oli helppo osoittaa mainostoimiston seminaarissa:

“Vika on meidän markkinoijien. Ja vieläpä jokaisen henkilökohtaisesti, eikä vain yhteisesti – jolloin se ei ole kenenkään oma asia”, Bigelow lietsoi.

Kuinka vastata kultaryntäykseen?

Kuinka sitten vastata Kiinan, uuden teollisuuden ja uuden kuluttajuuden haasteisiin? Bigelown neuvojen mukaan kestävan bisneksen patenttien kärkimaa Kiinan kanssa on joko liittouduttava tai hävittävä peli. Pieni brändi ei tarkoita heikkoa ja jokaisen tulee arvioida identiteettinsä ja vihollisensa uudestaan: käsillä on paitsi moraali-, myös bisnesimperatiivi.

Bigelown lavalle kutsunut TBWA:n toimitusjohtaja Petteri Kilpelä pohjusti, ettei mikään muutu jos ei joku tee sillä rahaa.

“Digitalisaatio uudenlaisen käyttäytymisen kannalta yhdistettynä cleantechiin luo kultaryntäyksen. Radikaalein muutos on se, että valtavat massat ostajia etsivät myyjiä”, Kilpelä perusteli.

Pidemmän aikavälin kilpailukyky on kiinni siitä, kuinka halvaksi saamme vihreän teknologian ja sen eteen on ajateltava isosti. Niin kuin jokaiseen taloon saatiin hissi ja jokaiseen korvaan kännykkä – myös ilmastoystävällinen elämätyyli jalkautuu massoille vasta kun yritykset miettivät kuinka koko kansa vaatisi sitä, mitä ei vielä tänään tiedä haluavansa.

Bigelown esitys 9.2.2010 TBWA:n Herätyskokouksessa.

Valpas lukijamme lähetti oheisen kuvan Espoon Otaniemestä, jossa naapuripöydän teekkarit nauttivat lounaaksi Peloton-henkistä särvintä, eli porkkanaraastetta salaattipöydästä ja perusbolognesen sijaan ison kasan soijapapukastiketta – “kun siinä on niin paljon paremmat ravintoarvot”, lounastajat arvioivat.

Ruoan aiheuttamat ilmastopäästöt suomalaisen arjessa ovat noin viidenneksen kokonaispäästöistä. Suosimalla kausikasviksia ja vaihtamalla lihan papuihin ympäristökuormituksesi tipahtaa moninkertaisesti. Lue lisää ruokafaktaa Info-sivun Ruoka-kortista.

Uspenskin katedraalin alla sijaitsevasta tietokonesalista aletaan kerätä satojen servereiden tuottamaa lämpöä kaukolämmöksi. Helsingin Energian mukaan merkittävä osa pääkaupungin lämpöenergiasta voitaisiin kerätä tietokoneiden hukkaenergiaa hyödyntämällä. Käytännössä salissa tuotettua energiaa ohjataan vesilämmitteisiin putkiin, jotka lämmittävät alueen kotitalouksia.

Energiaa riittää: tietokoneiden käyttämä energia vastaa usein jopa kolmannesta suuryritysten energialaskusta. Suuri ongelma on, että vain alle puolet energiasta menee varsinaiseen tietokoneen käyttöön – ja loput servereiden viilentämiseen. ICT-yritys Academican katedraalin alle sijoitettava tietokonesali rakennetaan mahdollisimman energiatehokkaaksi, mutta silti sen energiapanos kaukolämpöverkkoon vastaisi jopa yhtä suurta tuulivoimaturbiinia, tai 500 omakotitalon lämmitystä.

Ensimmäinen ja legendaarisin kaupunkipyöräprojekti nähtiin 60-luvun Amsterdamissa, jolloin provosoivista tempauksista tunnettu muotoilija ja vastakulttuuriaktiivi Luud Schimmelpennink kehitti Valkoinen pyörä -konseptin: valkoiseksi maalattuja pyöriä sai käyttää kuka tahansa. Vuosikymmenten mittaan hollantilainen konsepti kehittyi nykymuotoonsa ja nyt pyöräverkostot ovat levinneet moneen kaupunkiin.

Kokoluokalla määritellen Pariisi näyttää tietä kaupunkipyöräilyssä: Vélib-järjestelmään kuuluu 20 000 pyörää ja vuokrauspisteitä on rakkauden kaupungissa 300 metrin välein. Säännöllisten käyttäjien määrä on 200 000, joka tekee Vélibistä maailman suurimman kaupunkipyöräverkoston. Kaupunki haluaa leikata autoilua 40 % vuoteen 2020 mennessä ja on jo nopeassa ajassa onnistunut haasteellissa kulttuurinmuutoksessa: ruuhkassa kiroilua ja tööttäilyä rakastaneet pariisilaiset ovat nykyään pyöräihmisiä.